Kilpailu on läsnä elämässämme yhä vahvemmin. Tämän päivän
yhteiskuntaa kuvataankin usein termillä kilpailuyhteiskunta. Tällä viitataan
erityisesti taloudelliseen kilpailuun, jota käydään globaalilla pelikentällä.

Taloudellinen kilpailu heijastuu suoraan työpaikoille. Vapaassa
markkinataloudessa toimivat yritykset elävät jatkuvassa kilpailutilanteessa,
jossa niiden on jollakin keinolla oltava parempia kuin kilpailijansa. Julkisella
puolella kilpailua käydään rajallisista resursseista.

Kova kilpailu on valtava haaste organisaatioille. Asetelma
synnyttää helposti epävarmuutta ja pelkoa. Se myös asettaa yksilöt keskinäiseen
kilpailutilanteeseen. Vastakkainasettelu ja pakottaminen syövät luottamusta ja
heikentävät ihmisten sitoutumista. Kun yhdessä tekeminen unohtuu, tulee
organisaatioista tehottomia.

Hyvin johdettuna kilpailullisuus ja tavoitteellisuus voivat
olla kuitenkin myös voimavara, joka innostaa ihmisiä. Useimmiten kilpailullisuudesta
hyötyvät sellaiset organisaatiot, joissa on jo valmiiksi innostunut,
positiivinen ja yhteistyötä tukeva kulttuuri. Ihmiset tekevät työtä yhteisen
tavoitteen eteen. Yksilöiden välinen kilpailu tehdään hyvin hallitusti.

Kilpailu itsessään ei ole paha asia. Silloin kun kilpailu
tapahtuu omasta tahdosta ja siinä pyritään toisten nöyryyttämisen sijaan
yksilön oman parhaansa tekemiseen, on kilpaileminen kehittävää. Myös
tutkimukset osoittavat, että parhaimmillaan kilpailu innostaa ja edistää
tavoitteiden saavuttamista.


Tiedämme hyvin myös sen, että kilpailun täydellinen
puuttuminen johtaa helposti tehottomuuteen ja kyvyttömyyteen uudistua. Meillä
on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka kilpailun avaaminen vaikuttaa
monopoliasemassa oleviin toimijoihin.

Kilpaileminen on luonnollinen osa ihmisen elämää.
Kilpailu on parhaimmillaan voimavara ja keino kehittymiseen. Jos voittamisen
ideologia ohjaa kaikkea tekemistä, tekee se meistä huonompia ihmisiä ja
huonontaa työelämän laatua. Meidän tulisikin nähdä kilpailun hyödyt ja opetella
rakentavaa suhdetta kilpailullisuuteen.