kappaleet ja aineet pyrkivät kohti minimienergiaperiaatetta, se sama pätee myös biologiassa. Pyrimme säästämään energiaa aina kuin se vain on mahdollista. Juuri tämä seikka vaatii sen, että muutokseen pitää olla aina päätös ja päätökselle perustelut sekä tavoitteet.  

Edellä kiteytettiin muutoksen lähtökohdiksi perusteet sekä tavoitteet. Ilman näitä kahta tavoitteellinen muutos ei ole mahdollinen. 

Muutokseen liittyy myös mielikuva tulevaisuudesta, mikä on itse asiassa jo hyvin kauan sitten ihmiselle
kehittynyt taito. Tässä taidossa on kuitenkin ansa: oman tulevaisuuden kuvittelu on ihmiselle paljon helpompaa kuin toisten. Tämän vuoksi olisikin siis ensiarvoisen tärkeätä, että muutoshankkeeseen ryhdyttäessä jokainen osallinen kokisi muutoksen omaksi tarinakseen. Kotterin tutun pingviinikirjan lukeneet varmasti tunnistavatkin tämän tavoitteen muutosjohtamisen perusteista,
ja se pohjaa täsmälleen tähän samaan taustaan. 

Tavoite ei yksinään kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös ulkoiset edellytykset. Tästä päästäänkin hyvin siihen toiseen pointtiin: miten aito muutos on mahdollinen?

Pääsin seuraamaan
alkuvuodesta erinomaisen mielenkiintoista esitystä toimeenpanon taidosta, jossa
esitettiin kaksi kysymystä:

Nämä kaksi
kysymystä kiteyttävät myös muutosmatkan lähtölaukauksen. Nuo kyseiset kaksi kysymystä kuulostavat esitettyinä helpoilta, mutta ovat oikeasti varsin pahoja.
Ne vaativat sen, että aidosti haluat muutosta ja myös sen, että sinulla on kokonaisvaltainen näkemys siitä tilanteesta, josta käsin lähdet muutosta tekemään. 

Palataan vielä lopuksi uudenvuoden lupauksiin:
Kuinka moni teistä, jotka olette pystyneet pari kuukautta pitämään yllä uutta tapaa, ovat tehneet sen ilman aitoa halua ja realistista käsitystä sekä muutoksen vaatimasta työstä että tavoitteiden palkitsevuudesta? Ja jos jollain
on päässyt lipsumaan, ei sitä vuodenvaihdetta oikeastaan tarvita mihinkään; se on vain tekosyy. Muutoksen voi aloittaa vaikka tänään. Tarvitaan vain uskottava tulevaisuudenkuva, tukea tekemiselle ja lähtölaukaus.