Jukka Flinkman ajattelee, että hyvä esihenkilö antaa tiimiläisilleen mahdollisuuden loistaa

Elettiin vuotta 1997, kun Jukka Flinkman astui ensimmäisen kerran työntekijänä sisään Kaipolan paperitehtaan ovista. Hän oli juuri suorittanut armeijan ja saanut metsäyhtiö UPM Kymmeneltä mieluisan kesäpestin paperikoneen kunnossapitäjänä. Nuori mies ei tainnut tuolloin aavistaa, kuinka käänteentekevästä hetkestä oli kyse – että hän olisi vielä kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin saman työnantajan palveluksessa.

– Pitkä työura samassa metsäyhtiössä on tarjonnut jatkuvasti uusia tehtäviä ja mahdollisuuksia kehittyä. Eri alojen ammattilaisten kanssa työskennellessä on oppinut, että jokaisen rooli on tärkeä yhteisen tavoitteen saavuttamisessa, Flinkman kertoo.

Vastuuta hän pääsi itsekin kantamaan jo varhain. 2000-luvun alussa Flinkman kouluttautui insinööriksi ja tarttui opintojen lomassa esihenkilötehtäviin. Sittemmin hän on työskennellyt esihenkilönä ja johtajana myös Kymin paperi- ja sellutehtaalla sekä viimeisimpänä Rauman paperitehtaalla.

Itsensä haastaminen ja toiminnan kehittäminen ovat aina kiehtoneet häntä. Miten rajallisilla voimavaroilla saataisiin lisättyä yhtiön kannattavuutta? Entä kuinka ihmisiä kannattaa johtaa, jotta strategia siirtyy käytäntöön? Vahva draivi on ollut ison yhtiön johtotehtäviin tarttuessa välttämätönkin.

– Et voi jäädä siihen tunteeseen, että nyt kaikki on hyvin. Koko ajan täytyy pitää liikettä yllä.

EMBA-opinnot lomittuivat tehokkaasti työarkeen

Merkittävä käänne oli, kun Flinkman hakeutui syksyllä 2023 Jyväskylän yliopiston EMBA-opintoihin. Ajatus johtamiskoulutuksesta oli poreillut mielessä jo pitkään, ja nyt aika tuntui otolliselta. Urakan alettua tutut toisinaan tiedustelivat, miten opinnot mahtavat luonnistua päivätyön ohella. Flinkmanin mielestä kurssit olivat niin innostavia ja käytännönläheisiä, että niille jaksoi osallistua helposti.

– Ei minulla ollut sen kanssa mitään ongelmia.

Parasta oli Flinkmanin mielestä tutkinnon tiivis yhteys käytäntöön. Hän kertoo, että oikeastaan kaikki kurssiharjoitukset liittyivät töihin, joita hän olisi tehnyt joka tapauksessa. EMBA:ssa niihin tuotiin teoreettinen näkökulma ja teemaan sukellettiin syvemmälle lukemalla kirjallisuutta.

– Se vahvisti oppimiskokemusta monin verroin.

Erityisen puhuttelevia olivat ihmisten toimintaa, psykologiaa ja muutosjohtamista koskevat opinnot. Flinkman muistaa yhtä johtamisen kulmakiveä havainnollistavan harjoituksen, jossa kurssilaisten piti tarttua yhdessä kehittämistehtävään. Tiimityö ei lähtenyt lentoon, koska osallistujien joukko oli yksinkertaisesti liian suuri. Käteen jäi tärkeä ohjenuora, jota Flinkman noudattaa arjessaan edelleen.

– Jos haluat kehittää jotain asiaa, niin älä kutsu alkuvaiheessa palaveriin ihan hirveästi porukkaa, hän kiteyttää.

Kiehtova tehtävä vei uudelle paikkakunnalle

EMBA-oppeja Flinkman on päässyt hyödyntämään myös tuoreimmassa tehtävässään. Hän aloitti keväällä 2026 Rauman 350-henkisen paperitehtaan tuotantojohtajana.

On ollut innostavaa päästä viemään eteenpäin isoa organisaatiomuutosta, vaikka se edellyttikin muuttoa uudelle paikkakunnalle arkipäiviksi ja sukkuloimista viikonloppuisin Kouvolaan perheen luokse. Flinkmanin mukaan tehtaalla alkaa jo pikkuhiljaa näkyä, kuinka ihmiset ovat löytäneet ison muutoksen keskellä uudet roolinsa. Tämä tuo tyytyväisyyttä myös johtajan arkeen.

– Kyllä se tulee siitä, että näkee omien tiimiläisten onnistuvan.

Flinkman ajattelee, että isossa talossa muutosta kannattaa luotsata eteenpäin yhtenäisesti: kun kaikilla on yhteiset tiedot ja tavoitteet, uudistuksesta ei tule kenenkään henkilökohtaista projektia. Entä mitä muuta hän on vuosien varrella oppinut johtamisesta? Ainakin sen, että on tärkeää tuoda odotukset selvästi esiin. Johtajan täytyy myös seistä päätöstensä takana ja tiimiläistensä tukena.

– Pitää luottaa ja antaa heille mahdollisuus loistaa sen sijaan, että olisi aina itse parrasvaloissa.

Johtajalla ei tarvitse olla vastausta kaikkeen

Vaikeita paikkojakin uran varrella tulee eteen. Silloin johtajan tehtävänä on Flinkmanin mielestä pysytellä rauhallisena, vaikka sisällä myrskyäisi – muuten isot tunteet tarttuvat koko työyhteisöön.

Pitkän uransa aikana hän on joutunut havaitsemaan, että itsellä ei aina ole vastauksia kaikkiin ongelmiin. Onneksi ympärillä on joukko ammattilaisia, jotka pystyvät auttamaan, kunhan heille antaa vapautta, rohkaisua ja tilaa ratkaisujen ehdottamiseen. Tämä vaatii luottamusta ja psykologista turvallisuutta.

– Se motivoi yhteisöäkin, kun heitä kuunnellaan ja heidän ideoitaan huomioidaan.

Intohimo itsensä kehittämiseen viitoittaa Flinkmanin urapolkua jatkossakin. Mutta mitä menestys kokeneelle johtajalle oikeastaan merkitsee? Hänen mielestään on selvää, että onnea eivät tuo pelkät tittelit tai hyvä palkka. Ammatillisessa onnistumisessa on pohjimmiltaan kyse jostakin muusta.

– Kyllä se on sitä, että tekee asioita, joista tykkää.