ennemminkin haaste on se, että ongelmaa ei enää nähdä, ei haluta nähdä tai ei uskalleta
nähdä.
syvempi ilmiö kuin mitä olemme tulleet ajatelleeksi. Ehkä kyse ei olekaan
muutoshaluttomuudesta, laiskuudesta, negatiivisesta mielen lajista tai jostakin
muusta sellaisesta asiasta, vaan ehkä kyse on myös siitä, että ongelmaa ei enää
yksinkertaisesti nähdä, on niin syvästi totuttu ottamaan olemassa oleva
todellisuus ainoana mahdollisena.
Varmaan moni kiirehtii sanomaan, että kyllä Suomessa ja
suomalaisessa ajattelussa riittää ongelmia ja murheita, kansakunnan
melankolinen mielenlaatu pitää asiasta huolta, vaikkakin olemme ilmeisesti siirtymässä
koko ajan elämäniloisempaan ajattelutapaan. Silti voitaneen vielä väittää, että
murehtiminen on tai on ainakin ollut yksi kansallisurheilu. Tässä blogissa
tarkoitus ei ole kuitenkaan kulkea murheen alhossa, vaan tavoitteena on
jäljittää ongelmia, joille olisi tehtävissä jotain, kun vain ongelmat huomattaisiin.
ja sitä kautta kyvystä tuottaa uutta. Ei ole varmaan sattuma, että uutta
ajattelua ja toimintaa hakevissa tutkimuksissa lähdetään liikkeelle
tutkimusongelmasta. Tarkka ja selvä tutkimusongelma ja siihen vastaaminen on
tutkimuksellisen ajattelutavan keskeinen idea. Joskus tosin vaikkapa EMBA yhteyksissä sanaa ”tutkimusongelma”
vierastetaan ja mieluummin halutaan puhua vaikka tutkimuksen tavoitteista.
Sanalla ongelma on niin kovin negatiivinen kaiku. Ehkä tämä blogi voi olla
omalta osaltaan ”ongelma” sanan maineenpalautus kirjoitus.
On hienoa lukea kuinka wikipedia puhuu ongelmasta:
tarkoituksen. Se viittaa tilanteeseen, ehtoon tai asiaan, jota ei ole vielä
ratkaistu. Laajassa merkityksessä ongelma tulee asianomaiselle henkilölle
ilmeiseksi sitten kun hän huomaa merkittävän eron olemassa olevan tilanteen ja
halutun tilanteen välillä.
Työelämässä ongelmasta käytetään usein
kiertoilmausta haaste, koska
käsite ongelma saatetaan kokea
negatiiviseksi ilmaukseksi. Esimerkiksi: Yrityksellämme
on loppuvuonna edessään monia haasteita tarkoittaa samaa kuin Yrityksemme kohtaa loppuvuonna monia
ongelmia.
liittyy siihen kuinka haluttu päämäärä tai tavoite on vaikea saavuttaa. Tässä
blogissa pohditaan sitä kuinka uusi tavoite tai päämäärä jää kokonaan
asettamatta, koska olemassa oleva todellisuus peittää ongelman näkemisen. Tuntuu
että asiat ovat niin kuin ne ovat – eihän siinä silloin ole oikeastaan mitään
ongelmaa.
Onko ongelmien huomaamatta jääminen sitten isokin ongelma?
Se voi olla. Otetaan kaksi esimerkkiä. Suomalaisessa yritystieteessä oli aikaisemmin käsite Liiketaloustiede. Tuo oppiaine olisi voinut viedä yritystiedettä hyvin kokonaisvaltaiseen yritysten menestymisen ja kehittymisen
pohdintaan, liiketoimintalähtöiseen teorian ja ajattelun kehittelyyn. Kaikin keinoin yritysten kasvua tutkiva yritystiede tuntuisi tärkeältä tieteen alalta. Kuitenkin kansainvälinen virtaus on nostanut esille voimakkaasti yritystieteen
osa-alueet kuten vaikka: markkinoinnin, strategian, johtamisen, laskentatoimen, jne. Nämä yritystieteet vievät ajattelua eteenpäin, mutta nostavatko ne tarpeeksi
voimakkaasti ongelmaksi yrityksen markkinoilla menestymisen ja liiketoiminnan kasvun haasteet? (Tässä kohtaa kiitän Kyösti Karjulaa monista tärkeistä keskusteluista).
johtamiseen.
mahdollisuuksia ja todella kehittää organisaation toimintaa kuin teknisesti
pyöritellä strategiaprosessia siihen kuuluvine toimenpiteineen.
aito strateginen ajattelu puuttuu, niin silloin eivät aidot strategiset
ongelmat nouse koskaan työstämisen kohteeksi.
Niinpä, kun seuraavan kerran kohtaat ongelman, saatat olla
ihan oikeilla kehittämisen jäljillä. Onnea matkaan!
Ari Manninen
Johtaja
+358 40 586 8887
ari.manninen(at)jyu.fi
https://www.linkedin.com/in/arimanninen/
