Liikkeenjohdon koulutus uuden tiedon laboratoriona?

EMBA-ohjelmat mielletään yleensä paikoiksi, joissa koulutus tuo osallistujien ulottuville uusinta tutkimustietoa ja auttaa soveltamaan sitä omaan johtamistyöhön ja organisaatioiden kehittämiseen. Entä jos yhteys kulkisi myös toiseen suuntaan? Voisiko johtamiskoulutus paitsi hyödyntää tutkimusta myös synnyttää sitä?

Esitin tämän ajatuksen hiljattain kansainväliseen MBA- ja EMBA-koulutukseen keskittyvän Ambition-lehden artikkelissani Laboratories of Leadership. Lähtökohtani on, että etenkin Executive MBA -ohjelmat tarjoavat poikkeuksellisen ympäristön johtamisen tutkimiseen.

Johtaja ei vain vastaanota tietoa

EMBA-ohjelmiin osallistuvat johtajat eivät tarkastele johtamista vain teoreettisena ilmiönä. He työskentelevät samaan aikaan organisaatioiden vaativissa johtamistehtävissä. Koulutuksessa käsitellyt ajatukset kohtaavat siten välittömästi käytännön todellisuuden.

Osallistujat arvioivat omaa johtamistaan, keskustelevat kokemuksistaan muiden johtajien kanssa ja soveltavat uusia näkökulmia työssään. He voivat esimerkiksi kokeilla uudenlaista tapaa johtaa strategiaprosessia, käydä vaikeita keskusteluja, uudistaa organisaation toimintamalleja tai tarkastella uudelleen omaa rooliaan johtajana.

Samalla syntyy arvokasta ymmärrystä siitä, miten kokeneet johtajat ajattelevat, oppivat ja kehittyvät. Tämä tieto jää kuitenkin helposti hyödyntämättä, jos johtamiskoulutus nähdään vain valmiin tutkimustiedon välittämisen paikkana.

EMBA-ohjelma tutkimusalustana

Olemme Jyväskylän yliopistossa pyrkineet hyödyntämään tätä mahdollisuutta jo pitkään. Liikkeenjohdon koulutuksen yhteydessä on muodostettu useita tutkimusaineistoja, joiden avulla olemme tarkastelleet johtamista ja johtajana kehittymistä eri näkökulmista.

Muutamia esimerkkejä (linkitettyinä tutkimuksista julkaistuihin journal-artikkeleihin). Kokeneilta EMBA-osallistujilta ja alumneilta kerättyjen aineistojen avulla olemme pyrkineet ymmärtämään muun muassa:

• Miten talous ohjaa mutta voi myös rajoittaa johtajan strategista ajattelua (kts. artikkeli) ja
  miten organisaatioita strategisesti uudistetaan käytännössä (kts. artikkeli)
• Miten johtajat oppivat toisiltaan ja vievät yhdessä syntyneitä oivalluksia organisaatioidensa toimintaan (kts. artikkeli)
• Mitä kokeneet johtajat todella tavoittelevat omalta kehittymiseltään (kts. artikkeli)
• EMBA-ohjelmamme Johtajuus ja yhteisödynamiikka -kurssi on tarjonnut alustan meneillään olevalle tutkimushankkeelle, jossa on tutkittu muun muassa, miten johtajien erilaiset näkemykset ja niiden yhteinen käsittely synnyttävät oppimista (kts. artikkeli)

Liikkeenjohdon koulutus tarjoaa näin tutkimukselle jotain harvinaista: mahdollisuuden päästä lähelle kokeneiden johtajien ajattelua, keskinäistä vuorovaikutusta ja todellisia johtamishaasteita.

Tämä edellyttää myös tutkijoilta uudenlaista otetta. Johtajia ja heidän työtään ei tarkastella vain ulkopuolelta, vaan tutkimusta rakennetaan heidän kokemustensa, kokeilujensa ja pohdintojensa pohjalta. Näin muodostuu jatkuva kehä. Tutkimuksen tuottama tieto palautuu koulutukseen: se vaikuttaa oppimistavoitteisiin, pedagogisiin ratkaisuihin ja siihen, miten osallistujien ammatillista kehittymistä tuetaan. Johtamiskoulutus synnyttää tutkimuskysymyksiä ja aineistoja, tutkimus tuottaa uutta tietoa ja uuden tiedon perusteella kehitetään itse koulutusta.

Tunnistavatko kauppakorkeakoulut tämän mahdollisuuden?

Mitä tapahtuisi, jos kauppakorkeakoulut rakentaisivat liikkeenjohdon koulutuksensa nykyistä tietoisemmin myös tutkimusalustoiksi? EMBA-ohjelmiin kokoontuu vuosittain iso joukko kokeneita johtajia pohtimaan johtajuutta ja organisaatioidensa tulevaisuutta. He tuovat mukanaan vuosien työkokemuksen, organisaatioidensa ajankohtaiset haasteet sekä omat käsityksensä hyvästä johtamisesta. He eivät ole vain valmiin tiedon vastaanottajia, vaan mahdollisia uuden tiedon yhteiskehittäjiä. Parhaimmillaan liikkeenjohdon koulutus voi olla ympäristö, jossa kokeneiden johtajien käytännön kysymykset synnyttävät tutkimusta.

Liikkeenjohdon koulutuksen ei siis pitäisi ainoastaan välittää sitä, mitä johtamisesta jo tiedämme. Niiden tulisi auttaa meitä tutkimaan sitä, mitä emme vielä tiedä. Kyseessä voisi olla todellinen kauppakorkeakoulujen ”R&D -prosessi”. Miksi jättäisimme sen hyödyntämättä?