Tavoite, tehokkuus, parhaansa yrittäminen ja oikeiden asioiden tekeminen on
edelleenkin välttämätöntä, mutta näitä asioita ei tehdä yksin: olemme osa
työtiimejä, organisaatioita, verkostoja, perheitä ja yhteiskuntaa. Kauppaa
käydään ihmisten kesken, töitä tehdään ihmisten kanssa ja täällä pallollamme
asumme toisten ihmisten joukossa.
 

Ison Arskan NBF2014-esityksen montaa
kommenttia onkin siteerattu runsaasti, mutta hänen esityksensä viimeisen
ydinajatuksen halusin nostaa tähän: muista myös antaa. Omaan ja oman
organisaation kehitykseen ja menestyksen eteen on tehtävä paljon työtä, mutta
yhteisön arvostukseen vaaditaan muutakin kuin kylmää menestystä. Tämä sama
pätee niin yksilö- kuin yhteisötasolla. 

Maailmanhistorian järjestys on pitkään perustunut siihen, miten muut saadaan
noudattamaan vallan tahtoa, mutta uuden ajattelutavan, ja erityisesti
digitaalisten yhteisökanavien, myötä homma on kääntymässä päälaelleen ja joukot
valitsevatkin itselleen mielipidevaikuttajat ja -johtajat. Tietyssä mielessä
tämä on jo osa työelämääkin ja ne, joilla on mahdollisuus valita, valitsevat
itselleen mieleisen organisaation paljolti ihmisten perusteella. 

Oikeiden ihmisten
kanssa on helppo tehdä asioita ja samalla on mahdollista saada myös paljon
aikaan. Oikeat ihmiset ei tarkoita pelkästään asiaosaamista, vaan myös
toistensa ymmärtämistä. Ympärillä olevista ihmisistä on mahdollista saada
enemmän tehoja, jos näitä osaa olla viemässä mukanaan samaan suuntaan.  

Tunteiden huomioiminen ei kuulunut liukuhihnateollisuuteen tai pula-ajan
kurjuudesta selviämiseen, mutta se on oleellinen osa tämän päivän
vuorovaikutusta. Tunteisiin vetoamista on jo pitkään käytetty hyväksi markkinoinnissa,
mutta nykyisin se ymmärretään osaksi ihmisten välistä kanssakäymistä niin
ammatillisessa arjessa kuin erikoisemmissa tilanteissa. Tunteet tuntuvat
pehmoisilta, mutta kovat numerot väittävät jotain muuta. 

Ympärillä olevat ihmiset tarjoavat myös tukiverkostoja. Näitä voi olla monia
moniin eri tarkoituksiin. Perhe ja sukulaiset ovat yksi ja ystävät toinen,
lisää erilaisia verkostoja tulee niin harrastusten kuin työnkin parista.
Erityisesti yksi tämän ajan erityispiirre on fyysisten verkostojen lisäksi
digitaalisten verkostojen voimakas kasvu. Nämä ovat alkaneet yleensä
sosiaalisten verkostojen kautta ja laajentuneet nopeasti harrastus- ja
kiinnostusrinkien kautta ammatillisen osaamisen verkostoiksi. Pian olemme
tilanteessa, joka on jo ollut tietyissä rajallisissa piireissä (kuten
yliopisto) raadollinen totuus: jos et julkaise tai jätä jotain muuta
jalanjälkeä, et ole olemassa.  

Olemme ihmisten keskellä ja se vaikuttaa myös tekemisiimme. Muiden lisäksi
on kuitenkin vielä yksi ihminen, jota ei myöskään saa jättää huomiotta. Minä
itse. Jotta voi ymmärtää muiden tarpeita, pitää ensin tuntea itsensä ja
tiedostaa, miten itse sopii osaksi muiden verkostoja. Tämä on kuin Newtonin III
peruslaki, voiman ja vastavoiman laki. Kaikki millä vaikutat muihin vaikuttaa
myös itseesi. Ja tietenkin sama toisinpäin.

Opetellaan yhdessä tulevaisuuden tapa toimia. 

jani.kurhinen(at)jyu.fi