Entä jos ongelma ei ole kompleksisuus – vaan tapamme johtaa?

“The first principle is that you must not fool yourself – and you are the easiest person to fool.” – Richard P. Feynman

Nobel-palkittu fyysikko Richard P. Feynman kiteytti tällä lauseella yhden tieteellisen ajattelun tärkeimmistä periaatteista: meidän on jatkuvasti kyseenalaistettava myös omat oletuksemme. Erityisen vaarallista on vakuuttua siitä, että oma tapamme ymmärtää maailma on sama asia kuin itse maailma.

Olen viime aikoina pohtinut Feynmanin ajatusta paljon suhteessa johtamiseen. Ehkä johtamisen keskeinen kysymys ei olekaan se, miten opimme johtamaan kompleksisuutta. Ehkä meidän pitäisi ensin kysyä, ovatko monet johtamisen perusoletuksista ylipäätään yhteensopivia kompleksisen sosiaalisen maailman kanssa.

Johtaminen toimii kuin maailma olisi ennakoitava

Johtamisen perinteinen logiikka on varsin suoraviivainen: diagnosoi → analysoi → suunnittele → päätä → toimeenpane → mittaa → korjaa. Tämä logiikka on monessa tilanteessa erittäin hyödyllinen. Jos tiedämme, mitä olemme tekemässä, tunnemme syy-seuraussuhteet riittävän hyvin ja toimintaympäristö on suhteellisen vakaa, suunnittelu ja kontrolli toimivat. Ongelma syntyy silloin, kun oletamme saman logiikan toimivan myös ympäristössä, jossa syy-seuraussuhteet eivät ole vakaita, ihmiset reagoivat toistensa toimintaan ja järjestelmän käyttäytyminen muuttuu samalla kun yritämme sitä ohjata.

Puhumme paljon VUCA-maailmasta. Volatiliteetista, epävarmuudesta, kompleksisuudesta ja monitulkintaisuudesta. Silti on kiinnostavaa huomata, kuinka vähän tämä on muuttanut johtamisen peruslogiikkaa. Edelleen oletamme usein, että todellisuus voidaan ensin riittävästi ymmärtää, sen jälkeen suunnitelma voidaan tehdä ja lopuksi toimintaa voidaan johtaa kohti haluttua lopputulosta. Kompleksisuudesta tulee näin yksi uusi ominaisuus, jota johtajan pitäisi oppia hallitsemaan. Mutta entä jos tämä on juuri väärä lähtökohta?

Entä jos emme voikaan ensin ymmärtää ja sitten ohjata?

Kompleksisessa sosiaalisessa järjestelmässä ihmiset, organisaatiot ja verkostot vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa. Yhden toimijan ratkaisu muuttaa muiden toimijoiden toimintaympäristöä, mikä puolestaan muuttaa koko järjestelmää. Siksi sama toimenpide ei välttämättä tuota samaa lopputulosta kahta kertaa.

Johtaja ei myöskään ole järjestelmän ulkopuolinen tarkkailija, joka voi ensin muodostaa siitä täydellisen mallin ja sen jälkeen ohjata sitä oikeaan suuntaan. Johtaja on itse osa järjestelmää. Tämä on paljon perustavampi haaste kuin se, että tulevaisuutta on nykyään hieman vaikeampi ennustaa.

Se haastaa ajatuksen siitä, että kokonaisuus voidaan ymmärtää osiensa kautta, kausaalisuus on pääosin lineaarista, järjestys voidaan suunnitella ja tulevaisuutta voidaan ennakoida riittävällä tiedolla. Fysiikka, termodynamiikka, evoluutiobiologia, systeemiteoria, kybernetiikka, kognitiotieteet ja epälineaaristen järjestelmien tutkimus ovat kukin omalla tavallaan avanneet ymmärrystä todellisuudesta, jossa suhteet, vuorovaikutus, palaute, emergenssi, itseorganisoituminen ja jatkuva muutos ovat keskeisiä. Myös pragmatistinen ja relationaalinen ajattelu haastavat ajatuksen todellisuudesta jonakin valmiina ja ulkopuolelta tarkasteltavana.

Silloin myös oppiminen muuttuu 

Jos emme voi tietää kaikkea etukäteen, johtamisen tehtäväksi ei voi jäädä vain oikean suunnitelman laatiminen. Tarvitsemme kykyä havainnoida, kokeilla, tulkita ja muuttaa omaa toimintaamme sen perusteella, mitä ympäristössä tapahtuu. Tämä tekee oppimisesta johtamisen keskeisen mekanismin.

Aikuisoppimisessa yksi tärkeimmistä asioista ei ehkä olekaan uuden tiedon lisääminen. Vielä tärkeämpää voi olla oman ajattelun ja omien oletusten tarkastelu. Mitä pidän itsestään selvänä? Miksi uskon tämän olevan totta? Mitä jos oletukseni on väärä? Mitä en tällä hetkellä näe? Juuri tähän liittyy ajatus ”hellästä säröstä”.

Oppiminen voi alkaa silloin, kun jokin pieni asia rikkoo käsitystämme siitä, miten maailman pitäisi toimia. Ei niin voimakkaasti, että puolustaudumme ja suljemme mielemme, vaan juuri sen verran, että syntyy tilaa ihmettelylle, uteliaisuudelle ja uudelle ajattelulle. Feynmanin ajatus saa tässä uuden merkityksen.

Voisiko johtaminen olla enemmän yhdessä tapahtuvaa oppimista? Jos maailma on kompleksinen, johtaminen ei ehkä ole ensisijaisesti todellisuuden kontrollointia. Se voi olla kykyä rakentaa ympäristöjä, joissa ihmiset pystyvät yhdessä havaitsemaan, tulkitsemaan ja oppimaan. Tämä nostaa verkostot ja ekosysteemit aivan uudenlaiseen asemaan. Kun tieto, osaaminen ja päätösvalta eivät enää sijaitse yhden organisaation tai yhden johtajan ”sisällä”, johtamisen tehtäväksi tulee yhä enemmän yhteyksien rakentaminen, näkökulmien yhdistäminen ja kollektiivisen älykkyyden mahdollistaminen. Tällöin johtaja ei olekaan välttämättä se, jolla on paras vastaus. Hän voi olla se, joka auttaa organisaatiota kysymään parempia kysymyksiä.

Tästä syntyi ajatus uudesta EMBA-kurssista

Näistä kysymyksistä rakentuu myös Jyväskylän yliopiston Executive MBA-ohjelman  Verkostojen johtaminen kompleksisessa maailmassa -kokonaisuus. Kurssilla yhdistyvät systeemisen ajattelun ja systeemiälyn näkökulmat, kompleksisuustieteet sekä verkosto- ja ekosysteemiajattelu. Lähtökohtana ei ole antaa yhtä uutta johtamisen mallia tai työkalua, jonka avulla kompleksinen maailma saadaan hallintaan. Päinvastoin – tavoitteena on pysähtyä tarkastelemaan itse niitä oletuksia, joiden varaan johtamista rakennamme.

Yksi kokonaisuuden erityisistä vahvuuksista on sen poikkitieteisyys. Mukana on eri tieteenalojen ja käytännön johtamisen asiantuntemusta, jotka yhdessä tarjoavat mahdollisuuden tarkastella tuttujakin johtamisen kysymyksiä aivan uusista suunnista. On ollut hienoa rakentaa tätä kokonaisuutta yhdessä Esa Saarisen, Juha Törmäsen, Paavo Ritalan, Antero Kutvosen, Harri Jalosen, Ilpo Laitisen ja Sanna Niemisen kanssa.

Ehkä kompleksisessa maailmassa tärkein johtamisen taito ei olekaan kyky tietää enemmän. Se voi olla kyky huomata, milloin oma tapamme tietää estää meitä näkemästä jotain olennaista. Ja ehkä juuri siinä kohtaa alkaa todellinen oppiminen.

Uteliaita kohtaamisia, oivaltavia ajatuksia ja hyvää alkavaa syyskautta meille kaikille!