Ajatteletko itse? Voisi ajatella – niin ajatella – että kun ihminen pääsee ylioppilaaksi tai muuten elämänsä varrella saavuttaa noin 20 vuoden iän, itse ajattelu viimeistään alkaa. Luulisi, että 30-vuotiaan kohdalla, saatikka sitä varttuneemman ihmisen tapauksessa, vahvaa ja täysipäiväistä itse ajattelua ei tarvitsisi enää pohtia tai edes epäillä.

Mitä jos vuosi 2026 julistettaisiin itse ajattelun eli itsenäisen ajattelun vuodeksi? Tämä voisi olla ajankohtaista monestakin syystä, vaikkapa siksi, että tekoäly tunkee yhä useammalle alueelle – myös ajattelun ja itse ajattelun piiriin. Ennen kuin teemme tällaisen julistuksen, on kuitenkin paikallaan pysähtyä hieman ajattelemaan – niin ajattelemaan – mitä itse ajattelu oikeastaan on. Onko se sittenkään niin helppoa ja laajalle levinnyttä kuin voisi kuvitella?

Otan yhden esimerkin. Pahoittelen jo etukäteen, että esimerkki on liioitteleva ja asioita rajusti yksinkertaistava. Blogin tiiviys pakottaa kuitenkin melko yksioikoiseen käsittelyyn. Samalla haluan korostaa, että esimerkin taustalla on aito arvostus kaikkea käsittelemääni kohtaan. Tarkoitukseni on ainoastaan nostaa esiin – äärimmäisen ja kirjaimellisesti kaukaa haetun esimerkin avulla – itse ajattelun eli itsenäisen ajattelun haasteellisuus, jos sitä ryhtyy yhtään syvemmin pohtimaan.

Mutta itse esimerkkiin. Maailmassa on useita suuria uskontoja, ja monella tapaa ne ovat myös ajattelun näkökulmasta erittäin vaikuttavia ihmiskunnan saavutuksia. Eri ihmiset päätyvät eri ajatuksiin ja eri uskontoihin. Yksi suurista uskonnoista on hindulaisuus.

Valitsin hindulaisuuden esimerkiksi siksi, että siihen kuuluu noin 15 prosenttia maailman väestöstä. Yhtä hyvin esimerkkinä olisi voinut olla mikä tahansa muu uskonto. Samoin esimerkkinä olisi voinut olla jokin muu ajattelutapa – ei välttämättä uskonto lainkaan. Valituksi olisi voinut tulla vaikkapa Sinisen meren strategian kannattajat tai jonkin muun strategiakoulukunnan edustajat.

On kuitenkin mahdollista, että strategiakoulukunnissa ei vielä ole sitä syvyyttä ja elämänlaajuista vaikutusta, joka vuosisatoja vanhoilla uskonnoilla ajattelun ja elämäntapojen muokkaajina on.

Voisiko ajatella – niin ajatella – että kun noin 15 prosenttia maailman väestöstä on hinduja, monilla eri puolilla maailmaa ihmisten ajattelu muotoutuu hindulaisuuden mukaisesti? Näinhän onkin tapahtunut. Samalla kuitenkin tiedämme, että Suomessa varsin harvan ajattelutyö johtaa hindulaisuuteen. Miksi näin on? Eikö tämän päivän itsenäinen ihminen valitse itse, minkä uskonnon oppeja hän noudattaa?

Myönnän jälleen, että kyseessä on rajusti yksinkertaistava esimerkki. Sen avulla pääsemme kuitenkin käsiksi joihinkin itse ajattelun ja itsenäisen ajattelun keskeisiin haasteisiin. Nostan esiin muutaman niistä:

• Onko asioita, joita ei jostain syystä tule koskaan ajatelleeksi?
• Onko asioita, joita ei edes halua ajatella?
• Onko ajattelua, jota erilaiset verkostot, suhteet ja totutut toimintatavat pitävät paikoillaan?
• Onko toimintaa, jota ei halua, osaa tai uskalla muuttaa ajattelun kautta?
• Onko fyysisiä tai muita puitteita, jotka ohjaavat ajattelua tiettyihin uomiin?

Ajattelunkin saralla on tärkeää pyrkiä katsomaan lähelle ja ymmärtämään se elämäntilanteen kokonaisuus, jossa kukin meistä toimii ja ajattelee. Siksi on pysäyttävää pohtia, millainen moniulotteinen matka olisi suomalaiselle toimijalle jossakin elämäntilanteessa päätyä vaikkapa hindulaisuuteen – tai millainen matka jollekulle toiselle, esimerkiksi intialaiselle, olisi ajattelun kautta päätyä vaikkapa luterilaisuuteen. Elämää pyhän Ganges-joen varrella voi hahmottaa esimerkiksi Arman Alizadin vaikuttavasta dokumentista Arman ja 7 kuolemansyntiä, jakso 5, kausi 1.

Arman ja 7 kuolemansyntiä – Jakso 5, Kausi 1

Alkaa vaikuttaa siltä, että itse ajattelu ja itsenäinen ajattelu eivät sittenkään synny puhtaalta pöydältä tai täysin omien valintojen varassa. Pikemminkin on valtava määrä erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, mitä ja miten me ajattelemme. Mitä me oikeastaan ajattelemme itse – ja mitä ajattelemme siksi, että olemme joku jossakin, toimija tietyssä historiallisessa tilanteessa ja tietyssä paikassa?

Samalla on selvää, etteivät kaikki samassa paikassa ja samassa historiallisessa tilanteessa elävät ihmiset päädy ajattelemaan samalla tavalla. Ajattelulle – myös itse ajattelulle ja itsenäiselle ajattelulle – on tilaa, jos tuo tila onnistutaan löytämään. Tämän blogin keskeinen tarkoitus on herättää pohtimaan, kuinka tärkeää ja samalla kuinka vaativaa itsenäinen ajattelu on. Olemme väistämättä vauvasta asti erilaisten vaikutteiden ja asetelmien keskellä, jotka muokkaavat sitä, mitä ja miten ajattelemme.

Minkä tahansa organisaation menestymisen ja kehittymisen kannalta keskeistä on toimijoiden kyky luoda uutta, kehittää ja ajatella itsenäisesti. Muuttuvassa maailmassa muuttumaton organisaatio ei ole menestysmalli. Tarve ja kyky itsenäiseen ja uutta luovaan ajatteluun vain korostuvat, kun tekoäly on laajasti käytössä ja kykenee huolehtimaan monista ajattelun osa-alueista.

Tämä blogi on saanut minut pohtimaan myös niitä ajattelun rajoitteita ja puitteita, joita eri organisaatioissa on. Matka Gangesin varrelta Suomen jokien ja järvien rannoille on äärimmäinen esimerkki, mutta millaisia matkoja ja millaisia rajoitteita itsenäiselle ajattelulle löytyy organisaatioiden sisältä?

Yksi erityisen mielenkiintoinen kysymys liittyy organisaation strategiaan. Onko strategia jotakin sellaista, joka on ikään kuin siirretty pois yleisen ja yhteisen ajattelun piiristä? Strategiaa ei kuulu eikä voi ajatella uusiksi joka päivä ja jokaisen toimesta. Organisaatiolla täytyy olla yhteinen suunta. Tämä ei ole strategian kritiikkiä, vaan kuvaus sen perustehtävästä organisaation menestyksen rakentamisessa. Samalla tämä kuitenkin lisää strategian laatijoiden vastuuta: ne valinnat, joilla joitakin päätöksiä siirretään pois jatkuvan yhteisen ajattelun areenalta, on oltava äärimmäisen huolellisesti ajateltuja organisaation kehittymisen ja menestymisen näkökulmasta.

Mikään strategia ei kuitenkaan voi olla ikuinen. On pohdittava, miten toimintaa ohjaavaa strategiaa arvioidaan jatkuvasti ja miten eri ihmisten viisaus saadaan eri tavoin mukaan toiminnan kehittämiseen ja lopulta myös strategian muotoutumiseen organisaation arjen todellisuudessa. On mahdollista, että nopeasti muuttuva maailma pakottaa ajattelemaan – niin ajattelemaan – uudelleen tapoja, joilla strategiaa pidetään paikallaan ja samalla kehitetään. Pysyvyyden ja muutoksen rytmi sekä niiden toteuttamisen tavat on arvioitava yhä uudelleen.

Tehdään vuodesta 2026 erinomaisen ajattelun vuosi, toisiaan vahvistavan yhteisen ajattelun vuosi – ja myös taitavan itse ajattelun vuosi.