Vuosi on kalenterissa vielä alussa. Silti helmikuun lopussa yllättävän monen arki näyttää jo hämmentävän tutulta.

Tammikuussa asetetut aikeet ovat usein kunnianhimoisia. Halutaan uudistaa ajattelua, laajentaa näkökulmaa ja kehittyä johtajana. Mutta kun arki lähtee liikkeelle, kalenteri täyttyy nopeasti tutuista asioista, tutuista ihmisistä, tutuista keskusteluista. Silloin myös oppimisen suunta alkaa hiljalleen lukittua.

Pohdin tätä teemaa kovasti viime syksynä, jonka vietin Stanfordin yliopistossa vierailevana tutkijana. Kokeneilta johtajilta ei yleensä puutu näkemystä siitä, mihin heidän pitäisi kehittyä. Sen sijaan heiltä puuttuu yllättävän usein systemaattinen altistuminen uusille tilanteille, näkökulmille ja ihmisille. Ilman sitä oppiminen jää helposti olemassa olevan ajattelun hienosäädöksi. Hyvät aikeet hautautuvat arkeen.

Sama asia nousi esiin myös käynnissä olevassa tutkimuksessamme, jossa tarkastelemme oppimisprosesseja EMBA opinnoissa. Analyysi noin 60 johtajan oppimiskokemuksista viittaa siihen, että merkittävimmät oivallukset eivät useinkaan synny pelkästä reflektiosta, vaan tilanteista, joissa johtaja joutuu toimimaan itselleen hieman vieraassa kontekstissa. Toisin sanoen oppimisen vipu ei ole vain ajattelussa, vaan altistumisessa.

Tämä tekee alkuvuodesta yllättävän merkityksellisen. Helmikuun loppuun mennessä johtajan toimintarytmi on monessa organisaatiossa jo varsin vakiintunut. Jos kalenteri, keskustelukumppanit ja tekemisen logiikka näyttävät täsmälleen samalta kuin viime vuonna, on melko todennäköistä, että myös ammatillisen kehittymisen suunta pysyy samana.

Siksi alkuvuosi on hyvä hetki pysähtyä hetkeksi ja tarkistaa muutama asia.

1. Ensimmäinen kysymys: Mitä sellaista kalenterissani on tälle vuodelle, mikä oikeasti vie oppimistani pois tutulta mukavuusalueelta? Esimerkiksi uusi projekti, seminaaripäivä, alumnitilaisuus tai koulutus.
   
   
2. Toinen kysymys koskee verkostoja. Kenen kanssa käyn tänä vuonna keskusteluja, joita en käynyt viime vuonna? Avaa LinkedIn ja nimeä viisi ihmistä, joiden kanssa voisi olla hyödyllistä vaihtaa ajatuksia tänä vuonna.
   
   
3. Kolmas kysymys liittyy omaan rooliin. Missä tilanteessa olen viimeksi tehnyt jotain sellaista, joka tuntui ammatillisesti hieman epämukavalta mutta kehittävältä? Usein juuri nämä hetket käynnistävät todellisen kehittymisen.

Vuosi on edelleen nuori, mutta inertia rakentuu nopeasti. Reflektio auttaa ymmärtämään mennyttä, mutta alkuvuoden valinnat alkavat jo nyt rakentaa sitä, mitä tästä vuodesta lopulta tulee. Jos jokin näistä kysymyksistä jäi mietityttämään, nyt on hyvä hetki palata omaan kalenteriin ja katsoa, mitä se oikeastaan mahdollistaa.

Stanfordin-jakson aikana oma työpisteeni sijaitsi kampuksen Wallenberg Hallissa suoraan Benjamin Franklinin patsaan takana. Päivittäinen muistutus töihin kävellessä oli varsin selkeä: aikeilla on arvoa vasta silloin, kun ne näkyvät tekemisessä.

“Well done is better than well said.”  (Benjamin Franklin)